Luomuviljely, ja mitä se mulle maanviljelijänä merkitsee

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun väsyin kasvinsuojeluaineruiskutuksiin illalla ja yöllä. Vihannestilalla, jossa työt tehdään aamulla tai päivällä ja sitten viedään kuormat, niin ilta- ja yötyönä on ruiskuttaminen. Väsyneenä. 

Aloin etsimään vaihtoehtoisia kasveja ja tuotantomenetelmiä, jossa ei tätä tarvitsisi tehdä ja päädyin aika äkkiä luomuviljelyyn. Siittä sitten vuokrasin parin kilometrin päästä Akilta peltoa ja kynsin 10 vuotta nurmella olleet pellot vihannesviljelyä varten ylös. Siitä se kaikki lähti; suurella innolla ja matalalla ammattitaidolla liikkeelle.

Luomuviljely perustuu pitkälti eläinten pitoon ja suurin osa peltopinta-alasta on kotieläintiloilla. Kummallista tässä hommassa on se, että resurssitehokkain tuotantomuoto, jossa keinolannoitteita ja kasvinsuojeluaineita ei käytetä, ei ole ruokamarkkinassa mitenkään kärjessä. Ympäristöhyödyt, joita luomu tuo tullessaan, ei näy tarpeeksi selvästi kuluttajille isossa kuvassa. Ja siinä sitä sitten koetat ähertää omalla tilallasi, kun pilkkakirves heiluu kollegojen taholta enemmän tai vähemmän. Tai itse asiassa tässä on kyse vallasta; siitä kuka ruokamarkkinassa määrää, miten tuotetaan ja mitä me syömme. Sitä ei vaan ääneen sanota; jos oikeasti siihen panostettaisiin ruokateollisuudessa, luomua olisi 25% koko tuotannosta oman arvioni mukaan. 

Luomutuotteiden myynti on välillä vähentynyt ja nyt aivan hiljalleen kääntynyt pieneen kasvuun. Varmaan monesta syystä. Mutta siittä viis; me ollaan kylvetty ensimmäistä kertaa syysrypsiä ja hokkuspokkus, sehän lähti kasvuun, vaikka kylvinkoneen hinta on alle 500 euroa! 

Metsässä on alkanut näkyä enemmän sieniä, jotka ovat peltojemme vieressä. Pihamaalla on ihan tajuttomasti perhosia, siinä pellon vieressä. Mahtaakohan niillä olla jotain tekemistä keskenään? Tiedä häntä. Muuten; ostin samanlaisen myrkkyruiskun takaisin, kuin myin 10 vuotta sitten pois. Nyt vaan sillä levitetään biologisia lannoitteita.

Talvi saa tulla, joka on luultavasti sateinen. Mutta ähäkutti – meillä on 100 % kasvipeite, joten ravinteet pidetään tarkasti pellossa, etteivät ne huuhtoudu pois Itämereen.