Härkäpapu

Härkäpapu on vanha ja yleinen ravintokasvi, ja nimestään huolimatta härkäpapu ei ole papu (Phaseolus) vaan virna (Vicia). Ensimmäinen kirjallinen merkintä härkäpavusta Suomessa on vuodelta 1324, kun Maunu Ladonlukko määräsi talonpoikaispavun viljelyksestä maksettavaksi kymmenykset kirkolle.

Suomessa härkäpavun viljely on kuitenkin alkanut jo viimeistään merovingiajalla eli 600-luvulla. Härkäpapu oli perunan ja vihreän herneen tuloon saakka Suomessa hyvin suosittu ravintokasvi. Sitä viljeltiin etenkin Kaakkois-Suomessa, Kymi­joen ja Päijänteen itäpuolella. Etelä-Karjalassa papurokka oli perinteisesti pitojen viimeinen ruokalaji. Härkäpavun eli rokka­pavun viljely supistui Suomessa kuitenkin nopeasti, ja 1960-luvulla tutkijat löysivät sitä enää vain Lappeenrannan seudun kylistä.

Viime vuosina kiinnostus härkäpapua kohtaan on jälleen lisääntynyt ja härkäpavulla viljellyt peltopinta-alat ovat kasvaneet huomattavasti.

Härkäpapu on maukas ja hyvä kotimaisen kasviproteiinin lähde.